Odotan karnevaalia

Kun viimeiset värit katoavat, kun halla huurruttaa jo maata Kaivan kuopan uudelle keväälle, hautaan joukon sipuleita Kun lumi pyryää ja penkistä ei näy kohoakaan ajattelen jo lämmeneitä säteitä, hiljakseen piteneviä päiviä Ajattelen pihamaan harmautta sen keskeltä ponnistavaa tervehdystä Elottoman ja syntyvän räiskyvää kontrastia Iloinen karnevaali taaksejäävälle vilkuttamassa Punainen, keltainen, liila suurena merenä nauramassa Uusi elonJatka lukemista ”Odotan karnevaalia”

Kiitos anteliaisuudesta

Syreeninkukista pihlajanmarjoihin valtaviin, runsaisiin terttuihin Koettelevat kantajaansa Väri punaisista puhtain punainen Katson ikkunasta, ilahdun Tilhiparvi oksillaan kuulaasta päivästä nauttien Vahvoista marjoista, anteliaasta elämästä juopuen Antelias elämä, tosiaan jota syksy jo korjaa Silti vielä, vielä on auringossa voimaa Tunnen sen Villasukissani istun ja katselen, kuin kauemmas lipuen, luopuen, kesänmaku huulilla vielä viipyillen.

Tuulee

Tuulee, tuulee kovasti Niin repivästi tuulee Maan kuumasta rinnasta keuhkot tyhjentävästi, huutaen tuulee Tuulee Kaikki taipuu, huojuu Tuulee Maasta ylös repii, kuolee Tuulee Läpitunkevasti, koulivasti Juurruttaakseen, kasvattaakseen Ylimääräisen riisuakseen, hiljentääkseen Se vain tuulee Aikansa.