Sateenkaari

Keskelle vesisadetta, harmaata kangasta, syntyi suuri sateenkaari Ilmestyi kuin tyhjästä, taivaan holvikaari Kuin portti tästä tuonne Viljapeltojen takanako se alkaa, toinen maailma Melkein voin koskettaa mutten ihan kiinni saa Kuin suurimmat haaveet, kiehtovaa utua, hämyä Tavoittamattomissa elinvoima, kauneus säilyvä.

Odotan karnevaalia

Kun viimeiset värit katoavat, kun halla huurruttaa jo maata Kaivan kuopan uudelle keväälle, hautaan joukon sipuleita Kun lumi pyryää ja penkistä ei näy kohoakaan ajattelen jo lämmeneitä säteitä, hiljakseen piteneviä päiviä Ajattelen pihamaan harmautta sen keskeltä ponnistavaa tervehdystä Elottoman ja syntyvän räiskyvää kontrastia Iloinen karnevaali taaksejäävälle vilkuttamassa Punainen, keltainen, liila suurena merenä nauramassa Uusi elonJatka lukemista ”Odotan karnevaalia”

Mielikuvituksesi piirtää loput

Maalauksessa on paljon tyhjää, paljon käyttämätöntä maalipintaa Avoimia viivoja, keskeneräisiä hahmoja Ja niiden välissä aukeava ulottuvuus, huikea rajaamaton avaruus vangitsee sisälleen suuremman palan maailmaa Sen välissä taivas ja maa salatuissa tarinoissaan piiloon taiteilluissa merkityksissään Tyhjyys, jonka mielesi täyttää on merkitykseltään suurempi kuin piirretty viiva, tarkka muoto koskaan aikaan saisi.

Kahdeksan sekuntia

Sydämesi Kuinka monta lyöntiä se vielä pumputtaa Joka lyönnillä tasaista countdowniaan Joka lyönnillä hieno hiekka valuun tiimalasin maljaan Eikä meillä ole hajuakaan Mietimme tekemättömiä kotitöitä, leveneviä lanteita, toteutumattomia urakuvioita, käymättömiä matkoja, huonosti maalattuja julkikuvia Meillä ei vain ole hajuakaan mitä lähdön hetkellä mietimme Jotain vallan muuta Ja se jäljellä oleva aika joka rinnassa vielä pumputtaaJatka lukemista ”Kahdeksan sekuntia”