Kiitos

Ihanaa, ihanaa, ihanaa Minä en saa kylliksi En voi juopua tästä liiaksi Sydän takoo villisti Laukkaa preerialla harja hulmuten, kaviot maata allaan pöllyttäen Polttavan suuren auringon alla Takoo villisti Joka lyönnillä endorfiinia ryöpsäyttäen Joka hetkellä pakahduttavaa iloa suonissa eteenpäin virraten Voisinpa joka päivä tuntea näin, yhtä suurta hullaannusta kuin huumaten Enkä mieti enempää, en ehdiJatka lukemista ”Kiitos”

Sateenkaari

Keskelle vesisadetta, harmaata kangasta, syntyi suuri sateenkaari Ilmestyi kuin tyhjästä, taivaan holvikaari Kuin portti tästä tuonne Viljapeltojen takanako se alkaa, toinen maailma Melkein voin koskettaa mutten ihan kiinni saa Kuin suurimmat haaveet, kiehtovaa utua, hämyä Tavoittamattomissa elinvoima, kauneus säilyvä.

Odotan karnevaalia

Kun viimeiset värit katoavat, kun halla huurruttaa jo maata Kaivan kuopan uudelle keväälle, hautaan joukon sipuleita Kun lumi pyryää ja penkistä ei näy kohoakaan ajattelen jo lämmeneitä säteitä, hiljakseen piteneviä päiviä Ajattelen pihamaan harmautta sen keskeltä ponnistavaa tervehdystä Elottoman ja syntyvän räiskyvää kontrastia Iloinen karnevaali taaksejäävälle vilkuttamassa Punainen, keltainen, liila suurena merenä nauramassa Uusi elonJatka lukemista ”Odotan karnevaalia”

Kiitos anteliaisuudesta

Syreeninkukista pihlajanmarjoihin valtaviin, runsaisiin terttuihin Koettelevat kantajaansa Väri punaisista puhtain punainen Katson ikkunasta, ilahdun Tilhiparvi oksillaan kuulaasta päivästä nauttien Vahvoista marjoista, anteliaasta elämästä juopuen Antelias elämä, tosiaan jota syksy jo korjaa Silti vielä, vielä on auringossa voimaa Tunnen sen Villasukissani istun ja katselen, kuin kauemmas lipuen, luopuen, kesänmaku huulilla vielä viipyillen.

Kaikki lainaavat

Korva vasten simpukkaa sen toistaessa valtamerten unta Samalla kun vilja tuulen otteessa tähkät toistensa sylissä kuiskivat sirkan kieltä Ja taivaalla vartioi kultainen kuu lainassaan auringon kilpi Kaikki lainaavat ympäriltään, kaikki toistavat kilvan toisiaan Sinä pienoinen, näytät niin tutulta Silmien sini tähtikaarteesta, ruiskaunokeilta ja järvenselältä, omalta isoäidiltä.

Tuulee

Tuulee, tuulee kovasti Niin repivästi tuulee Maan kuumasta rinnasta keuhkot tyhjentävästi, huutaen tuulee Tuulee Kaikki taipuu, huojuu Tuulee Maasta ylös repii, kuolee Tuulee Läpitunkevasti, koulivasti Juurruttaakseen, kasvattaakseen Ylimääräisen riisuakseen, hiljentääkseen Se vain tuulee Aikansa.