Kaikki lainaavat

Korva vasten simpukkaa sen toistaessa valtamerten unta Samalla kun vilja tuulen otteessa tähkät toistensa sylissä kuiskivat sirkan kieltä Ja taivaalla vartioi kultainen kuu lainassaan auringon kilpi Kaikki lainaavat ympäriltään, kaikki toistavat kilvan toisiaan Sinä pienoinen, näytät niin tutulta Silmien sini tähtikaarteesta, ruiskaunokeilta ja järvenselältä, omalta isoäidiltä.

Luomisen vimma

Taide on valtavaa luomisen vimmaa Luoda jotakin uutta jo kertaalleen luodusta Kuvata kaikki syksyn erikoiset väriyhdistelmät, puun hassut notkot, mieleenpainuvat aurat taivaalla Tallentaa hätkähdyttävät kohtaamiset, erilaiset näkemykset, koko olemassaoloon kiteytyvät oivallukset On vimma Jos vaikka joku ei ole vielä sattunut huomaamaan Jos jotakin pientä mutta sitäkin tärkeämpää on lipunut ohitse Jos siitä joku tekisi merkittävänJatka lukemista ”Luomisen vimma”

Yksin et ole koskaan

Hei individuelli Hei yksinäinen, uniikki ulkopuolinen Ei mikään ole kokematon Mikään vielä tuntematon Et voisi enää mullistaa Et voisi enää järkyttää Et voisi Ihminen oli jo ennen ja jälkeesi Tunsi samat tunteesi, toistaa samat erheesi Sillä elämä todentotta on jatkumo Ei yksin omasi Sitä on elämän universaalius, biodiversiteetti, Sitä ihmisyys, kaiken toisto Toisia ajatus siitäJatka lukemista ”Yksin et ole koskaan”

Kahdeksan sekuntia

Sydämesi Kuinka monta lyöntiä se vielä pumputtaa Joka lyönnillä tasaista countdowniaan Joka lyönnillä hieno hiekka valuun tiimalasin maljaan Eikä meillä ole hajuakaan Mietimme tekemättömiä kotitöitä, leveneviä lanteita, toteutumattomia urakuvioita, käymättömiä matkoja, huonosti maalattuja julkikuvia Meillä ei vain ole hajuakaan mitä lähdön hetkellä mietimme Jotain vallan muuta Ja se jäljellä oleva aika joka rinnassa vielä pumputtaaJatka lukemista ”Kahdeksan sekuntia”