Keskelle vesisadetta, harmaata kangasta, syntyi suuri sateenkaari Ilmestyi kuin tyhjästä, taivaan holvikaari Kuin portti tästä tuonne Viljapeltojen takanako se alkaa, toinen maailma Melkein voin koskettaa mutten ihan kiinni saa Kuin suurimmat haaveet, kiehtovaa utua, hämyä Tavoittamattomissa elinvoima, kauneus säilyvä.
Kategoria-arkisto:Luonto
Happy halloween
Pimeys on pelottava mutta myös kaiken salliva Kuunvalon piirtäessä taaksesi viittaa, voit olla sadun sankari, jotain muuta, Ihan Mitä Vaan.
Ainokainen
Syksyn viimeiset säteet iholla ovat silitys, kädet vielä lämpimät Suljen silmät Kuvittelen vasta kevättä Mutta puhaltaa, puhaltaa kovasti itsepetosta Rakastan minä syksyäkin Luodun silloin herkäksi Pidän lujasti kiinni, viipyisi se edes siinä vielä Pidän kiinni Olen ainokainen tammen oksalla.
Odotan karnevaalia
Kun viimeiset värit katoavat, kun halla huurruttaa jo maata Kaivan kuopan uudelle keväälle, hautaan joukon sipuleita Kun lumi pyryää ja penkistä ei näy kohoakaan ajattelen jo lämmeneitä säteitä, hiljakseen piteneviä päiviä Ajattelen pihamaan harmautta sen keskeltä ponnistavaa tervehdystä Elottoman ja syntyvän räiskyvää kontrastia Iloinen karnevaali taaksejäävälle vilkuttamassa Punainen, keltainen, liila suurena merenä nauramassa Uusi elonJatka lukemista ”Odotan karnevaalia”
Kiitos anteliaisuudesta
Syreeninkukista pihlajanmarjoihin valtaviin, runsaisiin terttuihin Koettelevat kantajaansa Väri punaisista puhtain punainen Katson ikkunasta, ilahdun Tilhiparvi oksillaan kuulaasta päivästä nauttien Vahvoista marjoista, anteliaasta elämästä juopuen Antelias elämä, tosiaan jota syksy jo korjaa Silti vielä, vielä on auringossa voimaa Tunnen sen Villasukissani istun ja katselen, kuin kauemmas lipuen, luopuen, kesänmaku huulilla vielä viipyillen.
Kaikki lainaavat
Korva vasten simpukkaa sen toistaessa valtamerten unta Samalla kun vilja tuulen otteessa tähkät toistensa sylissä kuiskivat sirkan kieltä Ja taivaalla vartioi kultainen kuu lainassaan auringon kilpi Kaikki lainaavat ympäriltään, kaikki toistavat kilvan toisiaan Sinä pienoinen, näytät niin tutulta Silmien sini tähtikaarteesta, ruiskaunokeilta ja järvenselältä, omalta isoäidiltä.
Tuulee
Tuulee, tuulee kovasti Niin repivästi tuulee Maan kuumasta rinnasta keuhkot tyhjentävästi, huutaen tuulee Tuulee Kaikki taipuu, huojuu Tuulee Maasta ylös repii, kuolee Tuulee Läpitunkevasti, koulivasti Juurruttaakseen, kasvattaakseen Ylimääräisen riisuakseen, hiljentääkseen Se vain tuulee Aikansa.
Laineilla 