Ainokainen

Syksyn viimeiset säteet iholla

ovat silitys,

kädet vielä lämpimät

Suljen silmät

Kuvittelen vasta kevättä

Mutta puhaltaa,

puhaltaa kovasti itsepetosta


Rakastan minä syksyäkin

Luodun silloin herkäksi

Pidän lujasti kiinni,

viipyisi se edes siinä vielä


Pidän kiinni

Olen ainokainen tammen oksalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s