Kahdeksan sekuntia

Sydämesi

Kuinka monta lyöntiä se vielä pumputtaa

Joka lyönnillä tasaista countdowniaan

Joka lyönnillä hieno hiekka valuun tiimalasin maljaan

Eikä meillä ole hajuakaan

Mietimme

tekemättömiä kotitöitä,

leveneviä lanteita,

toteutumattomia urakuvioita,

käymättömiä matkoja,

huonosti maalattuja julkikuvia

Meillä ei vain ole hajuakaan

mitä lähdön hetkellä mietimme

Jotain vallan muuta


Ja se jäljellä oleva aika joka rinnassa vielä pumputtaa

Aika joka säälimättömästi nakuttaa

Pureksimme retiisejä,

imeskelemme happamia marjoja,

teemme pakonomaisia haarahyppyjä

Vain valuttaaksemme hiekkaa lisää,

vain kasvattaaksemme ikää

Kuin se olisi itseisarvo,

kuin ymmärtäisimme sittenkään yhtään enempää


Mutta ei se pituus

vaan se kahdeksan ällistyttävää sekuntia,

kun oivalsit ja muutuit

Se suurenmoinen supernova

Ja sen viereen ilmestyneessä imussa,

mustassa pohjattomassa aukossa

nekin vaatimattomat kahdeksan sekuntia,

nekin katoavat,

hukkuvat syvyyksiin,

muuttuvat venytetyksi totuudeksi,

leijuvat pysähtyneeksi ikuisuudeksi

Sinä hetkenä mielesi todenteolla laajeni,

kävi mittaamattomiin,

leimahti nopeasti kapenevin ääriviivoin jäljettömiin

Siinä mitättömän lyhyessä hetkessä,

sen kahdeksan sekunnin aikana kaikki muuttui

Siinä se kai oli,

kaiken tarkoitus


Ja ajalla,

sillä ei ollut enää merkitystä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s